Lemillä opetus tapahtui kodeissa sekä seurakunnan kierto- ja rippikouluissa, ja sen onnistuminen arvioitiin lukukinkereillä.  Pitäjäläiset olivat asiaintilaan tyytyväisiä. Suomessa käytiin 1860-luvulla yleistä keskustelua kansakouluista, ja senaatti kannusti kuntia koulujen perustamiseen. Lemilläkin asia nousi esiin vuosien mittaan. Enemmistö kuitenkin vastusti kansakoulua, heidän mielestään kiertokoulu oli kelpo laitos – siellä oppi sen mitä tavallinen kansa tarvitsi.
Kansakoulun kannattajat jäivät jatkuvasti tappiolle, kunnes he lopulta vuonna 1891 ryhtyivät miettimään yksityistä kansakoulua. Laivuri Aatu Karhu oli yhteydessä Suomen Kansakoulun Ystäviin, joka lupasi tukea koulua muutaman vuoden ajan, minkä jälkeen asiaa ryhdyttiin suunnittelemaan tosissaan talvella 1892. Koulun kannatusyhdistyksen jälkeen kerättiin varoja arpajaisilla ja keräyksellä. Varainkeruuiltamissa soittajana oli onneksi Suomen rakuunarykmentin soittokunta, sillä talon ympärille kertyi uhkaavasti 60 hanketta vastustanutta.
Koulu aloitti toimintansa 12.9.1893 kirkonkylässä ja se oli avoin kaikille pitäjän lapsille. Oppilasmäärä kasvoi vuosi vuodelta, ja kouluun lähettivät lapsiaan myös kunnallisen koulun vastustajat. Yksityisestä kansakoulusta sai päästötodistuksen sen 12,5 toimintavuoden aikana 74 ylemmän kansakoulukurssin suorittanutta oppilasta.